Viikon päästä töihin!

Kirjoittelinkin jo helmikuussa - hoitovapaan alettua - vähän suunnitelmistani töihin paluun suhteen. Silloin töiden aloituspäivä tuntui siintävän kaukana tulevaisuudessa, mutta ihan huomaamatta ajankohta on tullut yhä lähemmäs ja konkreettisemmaksi.

Tarkoitus olisikin aloittaa työt tasan viikon päästä!

Joustava hoitovapaa

Palaan töihin joustavalla hoitovapaalla; teen viikossa kaksi toimistopäivää ja yhden etäpäivän. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Meea tarvitsee jonkun-muun-hoitajan vain kahdeksi päiväksi viikossa. Syksyyn asti "joku muu" on mies, isovanhempi tai jopa minä itse - heinäkuussa kun käytän kolme viikkoa kertyneitä kesälomiani.

Joustava hoitovapaa on minusta tosi hieno asia, koska se mahdollistaa ns. kevyen aloituksen niin lapselle kuin äidille. Tiedän tulevani olemaan niiiiiin hukassa yli vuoden poissaolon jälkeen, että on ihan hyväkin saada puolet viikosta aikaa prosessoida kaikkea uutta.

Joustava hoitovapaa on myös taloudellisesti aika hieno juttu; kolmen päivän viikkopalkka, joustava hoitoraha ja kotihoidon tuki (jos lapsi ei mene kunnalliseen hoitoon). Aika paljon enemmän kuin nyt alkuvuoden hoitovapaalla - jolloin ainoa tulo oli siis tuo kotihoidon tuki. Ja kuitenkin jää aikaa vietettäväksi lapsen kanssa, kun töitä tehdään vain osa viikosta. Itsellä vielä isona plussana tuo etätyömahdollisuus, jonka osalta on sovittu kiinteästi yksi etäpäivä viikkoon - helpottaa sekin omalta osaltaan lapsen hoitojärjestelyitä!

Tässä - parhaassa - seurassa saan viettää edelleen yli puolet viikosta!

Olen tyytyväinen myös siihen, että tämän järjestelyn myötä mies saa viettää laatuaikaa pikkuneidin kanssa. Hän pitää siis kesällä kesälomien lisäksi isyysvapaata, joten parin kuukauden ajan hoitovastuu on hänellä. Saa nähdä kuinka paljon neiti kietoo isäänsä pikkusormensa ympärille kesän aikana...

Meillä tosiaan on vielä se älyttömän hieno tilanne, ettei pikkuneiti tarvitse ainakaan ennen syksyä viedä päivähoitoon. Minusta vuoden vanha olisi ollut liian nuori sinne; mikäli hoitomahdollisuudet ns. omin voimin eivät olisi järjestyneet, luulen että olisin jatkanut hoitovapaata syksyyn asti.

Meidän firmassa tosiaan heinäkuu on lomakuukausi, joten järkevintä oli aloittaa joko nyt toukokuussa tai sitten vasta elokuussa. Toukokuun loppu on tosi hyvä siinäkin mielessä, että meidän molemmat kerhot päättyy ensi viikolla, joten senkin osalta päästään sitten sujuvasti siirtymään uudenlaiseen arkeen.

Mitkä on fiilikset?

Fiilikset ovat suoraan sanottuna vähän sekavat.

Toisaalta on kiva päästä välillä pois kotoa taaperoarjesta. Saada arkeen jotain muutakin ja päästä kehittämään itseään ammatillisesti. Minulla on hyvä työpaikka, mielenkiintoiset työtehtävät ja mukavat työkaverit. On huippua päästä jälleen kiinni tähän maailmaan.

Vaikka lapsen kanssa kotona onkin mahtavaa olla ja haluan olla todistamassa uuden oppimista, on välillä hyvä päästä poiskin kotoa. Joustava hoitovapaa tulee ainakin meillä aika oikeaan saumaan.

Toisaalta jännittää, pelottaa ja kauhistuttaa. Sekä se, miten työelämään taas sopeutuu, mutta myös se, miten pikkuneiti pärjää minusta erossa - ja minä hänestä.

Töissä on ollut paljon muutoksia ja jo ala itsessään on muuttunut vuoden aikana. Itse en tätä blogia kummempaa ammatillista kehittämistä ole tehnyt kuluneen vuoden aikana, joten vähän jännittää, miten sitä osaa tehdä mitään töissä. Tuntuu vähän siltä, kuin olisi menossa uuteen työpaikkaan - mutta silti kuitenkin työkaverit ovat tuttuja - eli aika jännät fiilikset.

Pari viikkoa sitten itse asiassa kävin töissä juttelemassa töihinpaluustani - Meea luonnollisesti mukanani. Olen aiemminkin kaupungilla käydessäni muutamaan otteeseen käynyt työkavereita moikkaamassa ja vauvaa/taaperoa "esittelemässä". Tuntuu hassulta, että seuraavan kerran menen toimistolle ihan yksin - ja ihan koko päiväksi!

Toimistolla päivällisellä pari viikkoa sitten. 

Suurin haaste - etenkin äidille - tuleekin kyllä olemaan tuo erossa oleminen. Vaikka sitä on vaan kaksi päivää viikossa (tai periaatteessa kolme) ja vaikka pikkuneiti hyvin viihtyy isänsä ja isovanhempiensa kanssa, kyllähän Meea silti on melkoinen äidin tyttö. Jotain kertonee sekin, että ensimmäinen kunnon vapaailta minulla oli vasta viime viikolla!

Jännittää kummankin puolesta, mutta uskon silti, että tästä selvitään hyvin. Ja ennen kaikkea - uusi elämänvaihe tekee erittäin hyvää sekä äidille että tyttärelle!

Ihan vähän ahdistaa myös se, että piti ehtiä tekemään vaikka mitä ennen töiden alkua. Koska tiedän, että uusi arki ainakin aluksi vie energiat niin, ettei ylimääräiseen ole aikaa. Tai sen ylimääräisen ajan työpäivän jälkeen haluaa käyttää tyttären kanssa - etenkin tosiaan nyt aluksi, kun opetellaan olemaan erossa toisistamme. Töiden alkuun tuntui olevan piiiiitkä aika, mutta eipä enää olekaan. Monta bloggaustakin pitäisi ehtiä vielä ennen sitä kirjoittamaan loppuun - saa nähdä miten käy...

Kaiken kaikkiaan olen erittäin iloinen tästä joustavan hoitovapaan valinnasta. Näin ei tarvitse kokonaan hylätä sitä taaperoarkea, mutta pääsee kuitenkin takaisin työelämään kiinni. Etukäteen on tietysti vaikea ennustaa, mutta uskoisin, että tämä on juuri sopiva combo meidän perheelle.

Vaikka odotankin ensi viikkoa jännityksellä, kyllä innokkuus on kuitenkin se päällimmäinen tunne!

Tulevaisuus on sopivassa suhteessa tätä ja töitä. :)