tiistai 19. toukokuuta 2015

Miksi olen parempi työntekijä äitinä?

Olen ollut poissa työelämästä yli vuoden. Jäin äitiyslomalle viime vuoden aprillipäivänä ja palaan töihin huomenna.

Jos totta puhutaan, olen erittäin huonosti (vauvavuoden ajanpuutteesta johtuen) seurannut oman alani kehitystä kuluneen vuoden aikana. En ole käyttänyt työssä tarvittavia ohjelmia - somea lukuunottamatta - lainkaan ja työläppärikin on ollut hyllyssä pölyttymässä vuoden. Salasanat ovat hukassa ja jännityksellä odotan, miten paljon muut käytännön asiat ovat unohtuneet mielestä. Vuodessa moni asia ehtii muuttua ja omalla työpaikallanikin muutoksia on tapahtunut ainakin henkilöstön ja käytettävien ohjelmien suhteen.

Todellisuudessa tulen siis olemaan täysin hukassa ensimmäisten työpäivieni aikana - ehkä sen jälkeenkin. Helposti voisi ylipäätään ajatella äidin olevan lapsetonta huonompi työntekijä; lapsi tulee aina työn edelle, ylitöihin on hankala jäädä jos lapsi pitää hakea hoidosta ja sairauspoissaolotkin voivat kasvaa lapsen sairastamisen myötä.

Tästä kaikesta huolimatta - saatan silti olla loppujen lopuksi parempi työntekijä kuin ennen! Muutenkin kuin siksi, että olen oppinut monia lastenlaulurenkutuksia, joilla voin piristää työkavereiden päivää ja aiheuttaa ihania korvamatoja. :D

Miten äitiys ja vuoden töistä poissaolo tekee minusta paremman työntekijän?

Motivaatiotaso on korkea
Kun vuoden aikana itsensä haastamisen korkein taso on ollut lorupussin ompelu (haastavaa toki sekin!) ja ammatillista osaamista olen kehittänyt ainoastaan tätä blogia kirjoittamalla, on viime aikoina alkanut kaivata jotain muutakin. Vaikka työelämän vauhtiin pääseminen voikin olla hidasta, on vuosi poissa oravanpyörästä todellakin nollannut pään ja motivaatiotaso konkreettiseen tekemiseen on korkea. Äitinä on ihanaa, mutta välillä on mukavaa olla jotain muutakin kuin äiti.

Priorisointikykyni on kehittynyt
Arjessa on lukuisia eri kotitöitä, tehtäviä, projekteja ja projektin osasia, jotka pitäisi saada tehtyä - vauvanhoidon ohella. Kun päikkäriajat ovat pääasiassa lyhyitä, olen oppinut priorisoimaan asioita. Mikä on tärkein, kiireellisin asia, joka olisi ehdottomasti saatava tehtyä ennen Meean heräämistä? Minkä tekeminen ei onnistu Meean hereillä ollessa, joten se on pakko tehdä pois alta ensimmäisenä? Ensimmäisenä tehdään kiireisimmät ja tärkeimmät asiat - ei mukavimmat ja helpoimmat. Ja niiden muiden osalta keksitään uusia tapoja, miten hommat sujuvat myös lapsen pyöriessä jaloissa. 

Olen tottunut pitkiin ja rankkoihin työpäiviin
Äitiys on työtä 24/7, ilman loma- tai sairauspäiviä. Ylityökorvauksia ei makseta, vaikka sinut hälytettäisiin töihin keskellä yötä - useasti. Äitinä olet työvalmiudessa aina. Omaa työntekoani tai keskittymiskykyäni ei nykyisellään enää haittaa univaje, pikkuflunssa saati loppumattomalta tuntuva työpäivä. Voi olla, että oikea työ tuntuukin lomalta kotiarjen pyörittämiseen verrattuna.

Teen asiat huolellisesti ja tarkasti
Vauvanhoidossa virheisiin ei ole varaa, eikä asioita voi tehdä " vähän sinnepäin". Tai voi, mutta se todennäköisesti kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Siksi pyrin tekemään asiat kerralla oikein.

Tehokkuus on kasvanut
Sen lisäksi, että teen asiat huolellisesti, teen ne myös tehokkaasti. Vauva-arjessa tehokkuus on korostunut; mitä nopeammin, sitä parempi. Ei tuhlata aikaa turhaan jaaritteluun tai epäolennaisuuksiin, vaan mennään suoraan asiaan. 

Olen erinomainen multitaskaaja
Multitasking-taidot ovat kehittyneet vauvavuoden aikana. Kaikkea yrittää tehdä vähän ja yhtä aikaa - parhaimmillaan (tai pahimmillaan) mihin tahansa huoneeseen meneekin, siellä on jokin asia kesken. Helposti onnistuu jo yhtä aikaa esimerkiksi vauvan kanniskelu, puuron keitto, tiskikoneen täyttäminen, ruokapöydän siivoaminen, koiran ruokkiminen ja puhelimessa puhuminen.

Olen kehittynyt todo-listojen tekemisessä
Koska asioita ei yleensä pysty vauva-arjessa tekemään heti samantien, on todo-listojen tekemisestä tullut entistä tärkeämpää. Vaikka listat - ihan konkreettiset paperille kirjatut sekä päänsisäiset - monesti ovatkin pitkiä, ilman niitä jäisi monta oleellista asiaa tekemättä. Joinain päivinä tuntuu, että ilman todo-listaa unohtaisin jopa syödä - tosin ihan oikeasti en sitä kyllä koskaan ole yhdellekään todo-listalle kirjannut. Vielä. 

Pystyn työskentelemään rauhattomammassakin ympäristössä
Olen harjaantunut tekemään hommia metelissä (vauvan itkiessä), yhdellä kädellä (vauva sylissä), jonkun häiritessä ja jopa silloin, kun joku kirjaimellisesti roikkuu lahkeessa. Toimiston hälinä tai olan takana seisova asiakas ei siis horjuta työkykyäni.

En pelkää tarttua kamaliinkaan hommiin
Vauva-arjessa on joutunut tekemään paljon ei-niin-mieluisia asioita aina kakkapyllyn pesusta oksennusten siivoamiseen. Kaikki on pakko tehdä, eikä niitä kukaan tee puolestani; delegoinnin varaa ei ole. Kaikkeen tottuu ja myös ne kakkahommat tulee tehdyksi. 

Sosiaaliset taidot ovat kehittyneet
Olen hyvä lohduttamaan, auttamaan pettymyksissä, hillitsemään kiukuttelua, neuvottelemaan sopuratkaisuista sekä tarvittaessa kääntämään huomion muualle. Joissain asiakastilanteissa nämäkin taidot voivat olla tarpeen.

Töitä ei viedä kotiin
Listaan tämänkin positiiviseksi puoleksi, sillä selkeä raja työelämän ja kotielämän välillä luo järjestystä ja tehostaa jaksamista. Aiemmin tämä tuotti itselle haastetta; kun työasiat pyörivät päässä illallakin, monesti vielä illalla teki jonkun pikkuhomman koneella - ihan vaan nopeasti. Nyt kun kotona on iltaisin odottamassa toinen työmaa, uskon, ettei iltaisin tule palkkatöitä juurikaan mietittyä.

Osaan iloita onnistumisista
Lapsen kehitystä seuratessa on oppinut iloitsemaan pienistäkin asioista. On ihan uskomatonta, miten lapsi voi riemuita nähdessään pihalla kukan! Tai miten äiti voi riemuita, kun ruokailun jälkeen on lautanen tyhjänä eikä vaatteita tarvitse käydä vaihtamassa!

Töissä oleminen on mukavaa
Aikuisten seura, kunnon keskustelut, keskittyminen täysillä yhteen asiaan ilman keskeytyksiä, lämpimänä rauhassa nautittu ruoka, kiireettömät vessakäynnit yksin, taukojen pitäminen silloin kun tuntuu siltä, istuminen yhdessä paikassa jopa useita tunteja... Siinäpä niitä syitä siihen, miksi töihin on ihan mukava välillä päästä lepäämään. :) 

Luulen, että näitä asioita listalle oli mielessä vielä lisää - mutta en enää muista mitä. Tässä lieneekin yksi niistä ei-niin-hyvistä muutoksista, sillä muisti on tuntunut huonontuvan entisestään - siksi ne aiemmin mainitut todo-listatkin varmaan ovat nykyisin niin kova juttu.


---

p.s. Keskisuomalaisessakin pohdittiin samoja juttuja pari päivää myöhemmin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!