Tietämättäni osuin ajankohtaiseen aiheeseen; työkaveriani lainaten "on rankkaa olla edelläkävijä". :D
Keskisuomalaisesta löytyi nimittäin kaksi päivää oman bloggaukseni jälkeen juttua täsmälleen samasta aiheesta; kuinka vauvavuoden läpikäynyt äiti on työelämän timanttia. Jutussa tällaisesta supernaisesta käytetään nimitystä kuminauha-äiti; joustaa muttei katkea.
Keskisuomalaisen artikkeli löytyy täältä, mutta kopioin jutussa olleet kymmenen kohtaa myös tähän alle, jotta pystyn kommentoimaan niitä kätevämmin. Kuten huomaat, löytyy aika paljon samoja asioita oman bloggaukseni kanssa, mutta myös jotain uutta.
1. Työssäkäyvän äidin arki on yhä kaaosta – mutta hän hallitsee sen. Joskus ennen nainen saapui töihin meikanneena ja pirteänä, mutta todellisuudesta vieraantuneena. Kun äiti saapuu töihin, on hän varautunut kaikkiin maailman kriiseihin. Jo aamulla hän on selättänyt useita pienimuotoisia katastrofeja, joihin liittyy usein sukkahousuja, maitoa tai aamupuuroa.
Meillä "kotihoitajan" ansiosta katastrofeja ei vielä ole ehtinyt syntyä ennen työpäivää; lähden kotoa niin ajoissa, että pikkuneiti yleensä tuhisee vielä tyytyväisenä sängyssään. Tosin olen joka aamu herännyt 10-15 minuuttia aiemmin katastrofien varalle - joita ei yhtä koiran oksennusta lukuunottamatta ole vielä ehtinyt tulemaan. Aamuisin olenkin sitten ehtinyt laittamaan pyykkiä, tyhjentämään tiskikoneen, siivoamaan keittiötä...
2. Äiti suorittaa hänelle annetun tehtävän, aina. Jos lapsi heittäytyy kiukuttelemaan maahan, otetaan lapsi kainaloon ja mennään eteenpäin. Jos työtehtävä tökkii, otetaan sama asenne käyttöön.
Jep, myös ne kakkahommat (kirjaimellisesti) tulevat tehdyksi. Toistaiseksi ei ole epämiellyttäviä työtehtäviä tullut vastaan, mutta uskoisin, että työtehtävät hoidetaan tehtävästä huolimatta.
3. Äiti on tottunut tekemään työtä tauotta ja syömään ruokansa kylmänä. Jos äiti pääsee valmiin lounaspöydän ääreen, on hän ikionnellinen. Erityistä luksusta on myös päästä yksin vessaan. Miksei tätä työnteon huippupuolta markkinoida enemmän?
Tämä seikka oli aika lailla näillä sanoilla myös omassa bloggauksessani. Muutaman työpäivän kokemuksella allekirjoitan tämän täysin!
4. Naisen työpäivät saattavat venyä, mutta äidin eivät. Päiväkodin ovien sulkeutuminen on äärimmäinen aikaraja, joka määrittää kaikkea elämistä. Äiti puristaa työnsä valmiiksi ennen määräaikaa, koska tietää, ettei mitään voi jättää huomiselle. Jos jotain jää, on seuraavan päivän häilyvä tasapaino jo ennalta menetetty.
Totta tämäkin. Iltatöitä ei tehdä enää työpäivän jälkeen samalla tavalla kuin ennen - tai jos tehdään, niin se on pois yöunista eikä vapaa-ajasta. Olen ollut ahkera ja tunnollinen työntekijä jo aiemminkin, mutta nyt se on ehkä vielä korostunut. Jos joku asia pitää tehdä tietyn päivän aikana, otan sen työn alle heti aamulla ensimmäisenä, jotta se varmasti valmistuu.
5. Esimiehenä äiti osaa olla diplomaattinen ja tasapuolinen. Sitä oppii, kun pilkkoo kotona porkkanoita lapsille, jotka vertaavat palojensa samankokoisuuden henkisellä millimetrimitalla. Myös neuvottelutaidot ovat taatusti huipussaan. Kun on aamulla selvittänyt kriisin, jonka osapuolia ovat maassa karjuva kolmevuotias ja lällättelevä viisivuotias, tuntuvat aikuisten eripurat yksinkertaisilta.
Omassa työssäni johtamistaitoja ei tarvita, mutta voin kuvitella tämän olevan täysin totta. Rivityöntekijälle ylläolevan voisi soveltaa neuvottelutaitoihin; vaikka meillä on vaan yksi lapsi, joutuu hänenkin kanssaan välillä neuvottelemaan siitä, miksi koira saa tehdä jotain mitä hän ei saa tai miksi kylässä käynyt vuoden vanhempi pikkuserkku saa/osaa tehdä jotain mitä hän ei vielä saa. Myös kerhoillessa neuvottelutaidot (erityisesti "älä ota toisen kädestä, leikipä sinä tällä" -tyyppiset) ovat olleet tarpeen.
6. Äiti tietää, että tavallisenakin päivänä suunnitelmat heittävät kuperkeikkaa noin kymmenen kertaa. Kotona tämä voi tarkoittaa kakkaa housuissa juuri silloin, kun ulkovaatteet on jo puettu päälle. Töissä tilanteet ovat onneksi useammin jotain muuta: muuttuneita työtehtäviä ja aikatauluja.
Ai että, en ymmärrä, miten olen tällaisen unohtanut siitä omasta listauksestani! Tämä on todettu vauva-arjessa niin monta kertaa ja jos pitää olla jossain tiettyyn kellonaikaan (kuten esimerkiksi neuvolassa tai bussipysäkillä), täytyy tavoite-lähtöajaksi määrittää _vähintään_ vartti aikaisemmin. Ja siltikin saattaa tulla kiire. Päiviä taaperon kanssa ei tosiaankaan voi suunnitella; vaikkei tulisikaan mitään yllä kuvaillun kaltaista kakkakatastrofia, useimmiten pikkuneiti nukkuu harvinaisen pitkät päiväunet juuri silloin kun ei pitäisi. Oma työni on luonteeltaan sellaista, ettei mikään päivä ole samanlainen, eikä aamulla välttämättä tiedä ihan kaikkia päivän työtehtäviä - siksi vauva-arkikaan ei ole ehkä tuntunut niin raskaalta vaihtelevine päivineen.
7. Äideillä on lehmän hermot. Jos ei hermostu siitä, että uudessa valkoisessa sohvassa on tussilla piirretty supersankari, ei hermostu mistään.
Noh, en tiedä allekirjoitanko tätä. Kyllä minä ainakin edelleen hermostun, mutta ehkä äitinä on oppinut paremmin peittämään tunteitaan.
8. Äiti osaa antaa palautetta, myös positiivista. Lapsen tsemppaaminen opettaa tsemppaamaan myös aikuisia.
Äitiydessä on monta puolta, jotka kasvattavat ihmisenä. Tämä on yksi hyvä esimerkki - samaten kuin omassa listauksessani ollut pienistäkin asioista ja onnistumisista aidosti iloitseminen.
9. Meluisassakin työpaikassa on hiljaista, kun tilannetta vertaa ympäristöön, jossa joku huutaa taukoamatta ”äiti, kato”.
Tämä onkin ollut minulle yksi suurimmista muutoksista töiden aloittamisen suhteen. Etenkin kun olen aamulla ensimmäisenä toimistolla ja saan viettää aikaa ihan yksin - tyhjässä toimistossa. Ihan uskomattoman hiljaista ja rauhallista - ja silti ei tarvitse pelätä, että jos aivastaa, niin vieressä nukkuva lapsi herää.
10. Äiti joutuu toisinaan olemaan poissa töistä kun lapsi sairastaa. Tavallinen lapsi sairastaa vuodessa noin kymmenen flunssaa, joten toisinaan on pahimmillaan usein. Äiti kuitenkin paikkaa tekemättä jääneet työt itse, ettei vain aiheuttaisi toisille harmia.
Tätä tilannetta odotellessa - sitten voi vasta todeta, miten asia omalta osaltani menee. Nythän meillä tuhisee flunssakuumeinen lapsi, mutta kun hän ei ole päivähoidossa, pystyn menemään töihin lapsen sairastamisesta huolimatta. Uskon, että jatkossakin töiden teko lapsen sairastaessa onnistuu ainakin osittain. Teen kuitenkin töitä läppärillä ja meillä on etätyömahdollisuus, joten lapsen sairastaessa kotitoimistolta käsin työskentely onnistuu ainakin kiireisimpien hommien osalta ihan näppärästi esim. lapsen nukkuessa ja iltaisin. Ainakin jos töiden delegointi toiselle vie enemmän aikaa kuin se, että tekisi ne itse.
Keskisuomalaisen jutussa ja omassa bloggauksessani on tullut esille roppakaupalla asioita, miksi äiti on hyvä työntekijä. Jäikö joku seikka vielä puuttumaan? Kommentoi alle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!